RAMAN Hussain

Minulle taide syntyy hetkessä, jossa aika ja paikka leikkaavat ja jossa tunteet ja muisti muuntuvat näkyväksi muodoksi. Se on tila, jossa oma ilmaisu, perinteiset tekniikat ja visuaalinen kulttuuri kulkevat rinnakkain, ja jossa kokeilu avaa uusia mahdollisuuksia.
Tässä yhteydessä sattuma ei ole onnea, vaan kokemusperäistä tulosta – jotain, joka tapahtuu ilman ennakko-odotuksia.

Työskentelyni keskittyy teemoihin, kuten sotaan, pakkosiirtymiseen ja kuulumisen tunteeseen. Tutkin ihmisen suhdetta sekä sisäiseen että ulkoiseen ympäristöönsä ja etsin hetkiä, jotka usein jäävät katveeseen, vaikka ne ovat syvästi läsnä sekä yksilön että yhteisön muistissa.

Näen taiteen kielenä, joka rakentaa siltoja erilaisten kokemusten ja kulttuurien välille. Se paljastaa hienovaraisen jännitteen haurauden ja toivon välillä – tilan, jossa se mitä elämme ja se mitä kohti pyrimme voivat kohdata.